Koulu on vähissä ennen joulua. Oikeastaan sitä ei enää ole. Stressiä sen sijaan... On se helpottanut, mutta kai sitä vieläkin on. Tai on sitä.

Perjantaina ahdistus taas ylitti sietokyvyn rajat ja ylläri ylläri lääkäriä kävin moikkaamassa. Selitin mikä oikeasti on homman nimi. En kertonut vain kaikkia vaivoja mitä minulla on, vaan kerroin ihan suoraan, että stressaan vaivoista. Stressaan ja mietin kaikkia sairauksia ja vaivoja, tarkkailen itseäni. Sittenhän se lääkäri antoi minulle jotain mielialalääkettä. Pelottihan se. "Pitääkö tässä nyt jo jotain nappeja ruveta popsimaan?" Kuitenkaan tällä ei pitäisi olla mitään haittavaikutuksia, eikä riiippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia. Kuulemma kannattaa kokeilla, koska ainahan sen voi lopettaa.

Lääkkeen vaikuttava aine on serotoniini, jota ihminen tuottaa kyllä itsekin. Eli ei se mitään myrkkyä ole. Sivuvaikutuksia on pitkä liuta, eikä lääke ala vaikuttamaan heti. Hikoilua on ollut ja suun kuivumista. Toisaalta nämähän on myös stressin oireita.

Lihakset on pirullisen jumissa. Hartiat on varmaan NIIN jökissä, että kädetkin oireilee. Juossut kuitenkin olen ja se kyllä endorfiinia tuottamalla parantaa oloa. Ei vaan taida enää saada mitään hierojaa tässä ennen joulua.

SOI: The Sins Of Thy Beloved - Forever = Jonninmoista örinägoottihevimimmimeteliä. Ihan ok!