Jahas. Klo 5.00 aamulla. Hyvin unta takana. Herätys ja Neiti lähtee laittautumaan töihin. Sitten yhtäkkiä itku ja kiukku. "En halua mennä töihin!". Näin se on mennyt nyt jo kahtena aamuna. Töihinlähtö tuottaa Neidille ihan uskomatonta tuskaa. Kuin töissä olisi jotain yhtä kamalaa  kuin mörkö sängyn alla silloin pienenä. "Tahdon jäädä vain sinun viereen". Onhan se kiva, mutta hirveän stressin Neiti kerää kyllä tuollaisella murehtimisella. Itku silmässä lähti ovesta, eikä meinannut minusta päästää irti sitten millään. Onkohan siellä jotain pahaa vai onko naisten "kevätahdistus" sittenkin totta? Pelottaa tuollainen käytös... Ja Neiti vakuuttaa ettei tiedä miksi on paha olla... Onkohan vika minussa? Epäilen kyllä että ei, koska hän minuun tahtoo tarrautua.

Jalkakin on vähän kipeä. Oikea penikka taas vihoittelee. Joutuu hiihtämään ja ajamaan spinningpyörää, että jalka kerrankin kestäisi kesään asti.

Hienosti menee mutta menkööt!

SOI: Anathema - Flying = Kohtuullisen masisbiisi, mutta voihan musiikki silti olla hyvää