Tuntuu, että koko ajan saa miettiä, että mitäs nyt tehdään. Olen vielä tyyppi, joka ottaa (liikaa) järjestettäväksi asioita. Tuntuu, ettei pää saa paljon lepäillä. Eikä jalatkaan kyllä sen puoleen kun on noita kisoja. Seikkailu ja juoksu. Töitä ja tekemistä on pitkälle lokakuuhun asti jo nyt, mutta ei meinaa saada itsestään irti. Jotenkin järjestelyosasto on lomilla tuolta pääkopasta. Päässä prosessoi monenlaista, mutta varsinaiset asiat jotenkin siirtyy päivällä koko ajan.

Etureidet huutaa leipää. Seikkailukisassa ne HIEMAN kramppasi kolmen kilometrin uintiosuudella. Eiköhän se siitä. Nyt ei mitään välttämätöntä kisaa ole tiedossa, vaan tarkoitus on saada jalat ja kroppa kuntoon. Sitten kun ne toimii taas välttävästi, harkitaan kisailua.

EM-kisat pelastavat tämän viikon. Minua ei juuri telkun vierestä irti saa, vaan kisat katsotaan kyllä todella antaumuksella. Ehkä senkin takia, että tuttuja ja kavereita on muutamia kisakoneessa. Harmi vaan, ettei montakaan mitalitoivoa ole Lehtisen ja Evilän poisjäännin myötä. Omat odotukset kohdistuvat Pitkämäkeen ja Keskisaloon. Julmetun yllätyksen sattuessa miesten korkeudesta vois EHKÄ jotain tulla. Mieluummin kyllä juhlisin juoksumitalia kuin keihäs-sellaista.

Tää on nyt vähän tällästä, kun ei ehdi oikein mitään, niin en kyllä oo muita blogejakaan paljoa ehtinyt lukea. Toisaalta en tiedä onko se välttämättä paha, että on vähemmän koneen ääressä. Ja kommentteihin vastaukseksi: Joo, hyviäkin asioita olisi kiva kirjoittaa, mutta tämä on enemmän pahan olon ja ärsytyksen purkukanava. Ja nyt kun ei sitä aikaa liiemmin ole, niin vähemmän tulee kirjoiteltua. Sori vaan. Enkä kyllä tiedä kiinnostaisko teitä mikään yksityiskohtainen urheilijan elämä... Tuskin.

SOI: Agents & Topi Sorsakoski - Kirje = Ehkä tää on teidän mielestä naurettavaa, mutta tykkään Topista. Musiikkina.