Joopa joo...

Kaikki on mitä mainioimmin: Tyttöystävä, työpaikka, rahaakin jopa tulossa...

MUTTA: minä se vaan jaksan stressata vaivoistani.

Oikeasti olen hyvinkin luulosairas. Koko kesä on mennyt vatsan kanssa takutessa. Ne ihmiset joilla on vatsakipuja tai ruoansulatuksen kanssa ollut ongelmia tietävät kyllä. Ei ole herkkua, ei! Pahinta on se, ettei varmasti voi sanoa mikä vaivaa, jos vaivaa ollenkaan. Sitten on vielä helvetin paha tapa miettiä kaikista pahin mahdollinen vaihtoehto kivuille ja tuntemuksille.

"Jaa jumalauta, nyt sattuu oikealle alavatsaan. No se on varmasti Irakissa kehitetty tappajavirus, joka tappaa salakavalan hitaasti."

Ja jos sattumalta mihinkään ei sattuisi, niin varmasti stressaan siitäkin.

"Kohta varmasti koskee jonnekin. On vaan huonoja ja vähemmän huonoja päiviä vatsan kanssa."

Että PERKELE voi ärsyttää oman mielen kulku! kaikki on ihan ok. Kaikki on kutakuinkin hienosti, kun on Neidin kanssa tai töissä. Mutta heti kun yksinäisyys saapuu, niin johan alkaa ajatukset laukkaamaan pahoille poluille.

SOI: Cry Of Love - Carnival = maailman parasta rokkia!!!