Eilinen oli ihan perseestä. Aamu oli jotenkin kohtuullinen, mutta ilta oli jo huomattavan nihkeä. Ankeus alkoi kun Neiti alkoi pakkaamaan "että kerkiää ennen muuttoa." Juu juu, siihenhän on enää puolitoista viikkoa ja tällaisessa 30 neliön mökissä ei ihan järkysti tavaraa ole. No se vielä jotenkin meni, mutta sitten se tämmöinen keskustelu käytiin:

"Haittaako tai ärsyttääkö jos ens viikolla meen X:n keikalle?"
"Ei kai...Kenenkäs kanssa oot menossa?"
"No Julian (nimi muutettu) varmaan..."
"No sitten varmaan meet."

Eihän tässä päällepäin mitään harmittavaa ole, mutta kerronpa vähän taustoja. Bändi X on Neidin entisen "poikakaverin" tms:n poppoo. Ja siitä on ennenkin ollut kinaa, koska tämä jannu aina välillä tekstailee ja he ircissä juttelevat joskus. Luotan kyllä Neitiin, mutta vituttaa se. Ja lisäksi se on paskaa, että Neiti nyt vasta kertoo menevänsä tälle keikalle. Olen itsekin tiennyt jo kaksi kuukautta, että se bändi soittaa täällä. Ja olen jopa nähnyt, että Neiti on laittanut sen ylös itselleen. Ja tuo Julian kanssakin tuli vähän silleen, että "ei se nyt ihan varmaa ole tuleeko se"-tyyliin. Multa ei ees kysytty haluanko lähteä katsomaan sitä bändiä. Vittu!

Neiti kyllä tietää, että mua muutenkin ärsyttää kaikki siihen bändiin liittyvä juuri sen jannun takia. Se olis ihan ok, jos Neiti olis jo ennemmin kysynyt/ilmoittanut, että tuonne vois mennä. Mutta kun se menee tällälailla puolisalailupohjalta, niin perkele! Vituttaa tommonen salamyhkäisyys, vaikka se ei olisikaan mitään muuta kuin suojeluvaiston sanelemaa toimintaa. Neiti todennäköisesti haluaa toimia ja olla puhumatta siitä, kun tietää etten siitä tykkää. No olin sitten aika hiljainen koko illan. Ärsyttää vaan yleensäkin tuommoiset neitien omat baari-illat, koska mua on kolme kertaa petetty moisten toimesta. Se kyllä korpeaa kohtuullisen syvästi.

Sen lisäksi hyvänä bonuksena stressasin hieman tuosta jalasta. Jos siinä onkin joku kasvain tai joku kummallinen lihastulehdus. Sitten sitä lihastakin nykii taas. Eli elohiirtä ihan muualla kuin silmässä. Se on aika kenkkumaisen tuntuista. Kävin kuitenkin eilen juoksemassa, eikä se jalka siinä miltään tunnu. Mutta liikkumattomana ollessa kyllä on outoja tuntemuksia. Miksei enää jalka voi vaan rehellisesti revähtää? Aina on joku tosi mystinen rasitus-hermotus-tulehdus-pinnetila-syndrooma, että järki lähtee vähemmästäkin.

Taas stressiä poistaakseni teen tämmösen. Löytyi matkaillessani täällä:

Olen Juhani Aimasmäki ja asun Alavudella. Olen 25-vuotias maanviljelijä. Harrastan virkkausta, politiikkaa ja raamattupiiriä. Etenkin tilataide kiinnostaa tosi paljon. Minulla on kolme lasta ja hiukseni on päältä mustat ja alta vihreät. Minulla on sinivalkoiset silmät. Kuuntelen mieluiten taistolaismusiikkia, ja lempiartistini on Annika Eklund. Olen luonteeltani juhlava.

Ohjeet:
  • Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
  • Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
  • Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
  • Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
  • Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
  • Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
  • Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
  • Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
  • Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
  • Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
  • Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")
SOI: Saga - The One = Tämmöstä kanadalaista perusprogerockia. Nippanappa hyvää.