Koulu alkoi. Olipas se taas tylsää vuoden jälkeen. Pelkkää perussäätöä luvassa ekat kaksi viikkoa. Näin kirjoitat @-merkin ja näin kävelet ruokalaan. Ei jumalauta. Ei ihmiset voi olla niin tyhmiä, ettei tuota itse tajuaisi. Ryhmä on... no, se on ok. Ei mikään huippu, mutta eiköhän se siitä. Toki siellä on ne muutama vakiohahmo, jotka löytyy joka luokasta: Pari jo enemmän elämää nähnyttä naisimmeistä, jotka tietävät elämästä kaikki, ainakin nyt enemmän kuin 26-vuotias kahden ammatin nuorukainen. Tietenkin ne kaksi yli-innokasta toiminnan tyttöä, jotka ottavat kaikkeen osaa ja ovat "muka"-kiinnostuneita kaikkien asioista. Sitten on ne muutamat todella hyvännäköiset tyttöset, jotka ovat ilo silmälle, mutta älyllistä keskusteluseuraa heistä harmi kyllä on turha odottaa. Lisäksi löytyy se yksi punttijuntti mies, joka ei muusta puhu, pari ulkomaan vahvistusta, pakollinen punatukkainen hevostyttö, joka ei myöskään käsitä elämää tallien ulkopuolella. Vielä mukana sopassa on se yksi, jonka jumaliste tarvii tietää kaikki mahdollinen juuri ja nyt. "Mites sitten se kolmannen vuoden harjoittelu?", "Entäs saako vapautusta, kun joskus tuhannen vuoden päästä tulee se ATK-kurssi, missä sitten EHKÄ käsitellään Exceliä?" Ei perkele... Ja tietenkin olen minä: perusnegatiivinen takapenkin pitkätukka, joka piirtelee vihkoon ja pöytään ja heittelee tyttöjä kuminpaloilla ja opettajia kyseenalaistavilla kysymyksillä. Sitten nämä parikymmentä tyyppiä maustettuna muutamalla tavan jampalla yrittävät selvitä neljä vuotta yhdessä. No katsotaan...

Tuli käytyä kotona ja nähtyä inttikaverit. Ryyppy oli pojilla päällä ja vähän kisailtiinkin, mutta kaiken kaikkiaan aivan loistava viikonloppu. Elämä on mennyt nyt pirua kyytiä eteenpäin, mutta on vähän ankeuttakin luvassa. Neidillä nimittäin saattaa loppua työt. Tai varmaan se töitä saa sitten joltain muulta osastolta, mutta heikolta näyttää nyt ainakin. Neiti onkin tuosta johtuen ollut aika hirmuna nyt pari päivää. Sanotaanko, että Neiti on ollut aika räjähdysaltis. Mutta kuten pappa tapasi sanoa: "Jos asiaa ei pysty muuttamaan, mieti jotain muuta."

Juoksusta ei ole nyt tullut TAAS mitään. Polvi on vieläkin rikki. Itse veikkaisin plica-oireyhtymää. Ens viikolla käyn paikallisen gurun luona ja katsotaan miten jatketaan. Kunto oli kuitenkin hyvä, koska kotona juoksin lapsuuteni treenireitin lähes omaan ennätykseeni. Enkä edes ollut väsynyt.

Loppuun vielä muutama minun voimamusiikkibiisi mielivaltaisessa järjestyksessä pienillä saatesanoilla varustettuna. (Sanottakoon tähän samaan syssyyn, että pikkusen paska tuo Heidi Kyrö tuohon Annika Eklundiin verrattuna. Ärsyttää!)

Alice In Chains - Them Bones = Joku tässä saa agression syttymään. En ole mikään vanha AiC-fani, mutta nyt kolahtaa. Nuorena ei niinkään.

Anathema - Everything = Tässä on vaan se juoksuun lähtemisen riemu ja fiilis. Miettikää nyt jumankavita, että tuulee ja lehtiä tippuu puista ja saa painaa niin perkeleesti johonkin alamäkeen.

No Connection - Burnin' = Viimesen päälle autolla-ajo-biisi. Kunnon räimerokkia, eikä mitään turhaa kikkailua. "Burnin' like a heroin heart-attack" on parhaita lyriikoita, vaikkakin aika roisia.

Spacehog - In The Meantime = Joku Jyrki-ajan fossiili. Ei tässä biisissä ole mitään ihmeellistä. Laulaja näyttää vähän serkkuni kaverilta, jonka kyydissä ajeltiin pimppistä joskus vuonna -98. Jotain nuoruudenkaipuuta tässä kai on.

Queen - Headlong = Muistan kuinka olin pikkupoikana pari kuukautta ihan myyty kun kuulin, että Freddie Mercury on kuollut. Headlongia kuuntelin pienenä aina ennen kisaa ja hengitinkin kisassa sitten sen biisin tahtiin. Luulin, että siinä on jotain "voimaa".

Queens Of The Stoneage - Go With The Flow = Hieno video, yksinkertainen biisi, hyvä nimi. Ei siinä muuta tarvita.

Prodigy - Voodoo People = Videon takia ehdottomasti tällä listalla. Voodoo ja mystisyys potki persuuksille sillon yläasteella. Muistan kuinka minulla oli tästä biisistä kasetilla joku puolen tunnin remix. Sitä luukutin sitten, uskokaa tai älkää, TRAKTORISSA!

Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here = Tämä menee samaan kastiin kuin Anatheman Everything. En ymmärä miten Wilson on noin julmetun nero näiden biisien kanssa. Antaa olla.

Opeth - The Grand Conjuration = Maailman pahin biisi videota myöten. Mummot töissä vähän pelästyy kun mun kännystä tää alkaa soimaan. Kuunnelkaa videon kera niin tiedätte mistä puhun.

Symphony X - Evolution (The Grand Design) = Progeinnostukseni suurimpia vaikuttajia. Hieman totuttelua vaativa kitarasärö näine rytmityksineen on kyllä hienoa kuunneltavaa. Ja näkisittepä livenä.

Blind Guardian - Into The Storm = Armeija-aikana kuuntelin korvalapuilla. Sanatkin sopi meininkiin.

Cry Of Love - Too Cold In The Winter = On laulajalta ja kitaristilta kyllä semmonen suoritus tämä biisi. Jos ei tykkää kunnon rokista ei tästäkään. Kiitokset M:lle tästä bändistä.

Devin Townsend - Christeen = Heräteostos tämä levy aikoinaan. Musiikki iski kuin talikko varpaaseen. Kyllä tästä kaikki tykkää. Kokeilkaa!

Stam1na - Edessäni = Uudempi tulokas. Progemättöä ja hyviä kertosäkeitä. Ei voi olla rakastumatta.

Godspeed You Black Emperor! - Storm = Tuntematonta monille, mutta tämän mahtipontisempaa saa hakea ja löytäessään suositella minulle! Pitkä kipale, mutta loppu on odottamisen arvoinen.

Evergrey - Watching The Skies = Kyllähän tämäkin bändi oli tummuudessaan jotain valtaisaa silloin -99. Kertosäkeen kun kuule se on kuin tatuoitu mieleen. Splendid!

SOI: Koko ylläoleva setti!