Eilen siinä Lordin jatkoonmenoa katsellessamme juteltiin niitä näitä. Tuli sitten taas mainittua jotain Neidin kiukkuilusta. Neiti alkoi itkemään, vaikka leikkiähän minä laskin. "Ei siitä aina tarvitse mainita, että olen kiukkuinen ollut!", sanoi Neiti. Ääliö, siis minä! En ole ollenkaan muistanut, että Neiti on kyllä hyvälläkin päällä. Kovasti vaan laskettu leikkiä ja naljattu Neidin äkäilyistä. Oli sitten tytölle tullut olo, että hän on aina kiukkuinen ja minä en siitä tykkää. Miten olenkin ollut näin idiootti?!? Tottahan tuollainen nyt olisi pitänyt tajuta, että pitää antaa positiivistakin palautetta. Mutta ei näillä aivoilla. On aivot jäänyt lenkkipoluille. Nyt onkin hankala sitten käsitellä mitenkään koko kiukku-aihetta.

Minun entisissä suhteissa tyttöset eivät olekaan olleet juuri mitenkään temperamenttisia. Vaan tasaisia tallaajia. Neiti taas on eri maata. Saattaa kiukuttaa, kun ei löydy hiuspinniä. Ja se voi kiukuttaa lujasti. Vastapainoksi saattaa olla tosi hauskaa kun en osaa sanoa esim. sanaa 'valvomo' monta kertaa putkeen. Mutta tämän Neidin vastapainopuolen olen unohtanut kokonaan mainita. Selitän sen itselleni sillä, että tuo kiukkuisus ja pyörremyrskynä pyöriminen on jotenkin uutta ja seksikästä. Minun mielestä se on TOSI seksikästä välillä. Tykkään Neidin tuimasta ilmeestä kun hiukset ei vaan mitenkään istu päähän. Myös Neidin vastata kysymykseen "Mikä vaivaa?" on mukava. "Ei mikään." on vastaus. Ei taida olla naispuolissa mikään perin harvinainen vastaus. Vai häh?

Kuitenkin yritän nyt epätoivoisesti antaa palautetta hyvästäkin. Ja olen antanut ns. hampurilaispalautetta. Ne tietää, jotka tietää mitä tarkottaa. Pelkään vaan, että se on jotenkin kornia ja läpinäkyvää kun yhtäkkiä alan toimimaan niin. Miten ihmeessä minun pitäisi toimia käsitellessä Neidin kiukku? Se kuitenkin on melko hallitseva ominaisuus omassa Neidissäni.

Juuri tultiin yhteiseltä kävelyenkiltä ja Neiti lähti samaa vauhtia yöksi töihin. Itse tankkaan sunnuntain kisaa varten. Olen antanut itselleni luvan juoda jopa pullon olutta ja syödä hieman sipsejä. Miksei tänään voi tulla peliä kun olis hyvä hetki katsoa??? Mutta onpa aikaa tehä meemi.

1. Suolaista vai makeaa?
Lähes aina suolaista. Sipsit on heikkous. samaten hiki on suolaista.

2. Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
Tällä hetkellä toinen pyöräilyhanska nyppii, koska ne maksavat 55€ pari. Ikuinen surun aihe oli "Thorin vasara"-kaulakoru, jonka sain rippilahjaksi. Se oli vielä jonkun gurun takoma. Meidän pihaan katos vuonna -96.

3. Ihminen, jonka olet kadottanut/menettänyt?
Pappa. Oli lapsuudessani kanssani, jopa enemmän kuin isä ja äiti. Kuoli linja-autoasemalle kaksi kossupulloa laukussa, vuonna -96.

4. Viikonpäivä josta pidät?
Perjantai on hyvä päivä. Vapaa edessä ja raskas viikko takana.

5. Kuukausi josta tykkäät?
Kaikissa on puolensa. Ehkä jopa Heinäkuu on suosikki.

6. Mieleenpainunein kirja?
Edelleen Erlend Loen Supernaiivi. Pelkästään iloisen mielen kirja.

7. Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
Kyllä. Niitä on kolme. Ala-asteen opettajapariskunta Aarno ja Kaija-Liisa. Ja tietenkin yläasteen liikunnanope EG. Aivan uskomaton mies. Kuulo ei ollut parhaimmillaan. "Opettaja, pallo meni järveen!". Tähän EG: "Mitä? Onko pallo puussa?".

8. Haaveiletko lottovoitosta?
Juu, mutta se on vähän utopistista, koska en juurikaan lottoa.

9. Pidätkö tavarataivaasta? Vai oletko minimalisti?
Sanoisin, etten tarvitsisi paljoa tavaraa, kunhan ne vähät on laadukkaita. Köyhän ei kannata halpaa ostaa.

10. Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
On tämä päivä ollut hyvä. Neidin seurassa vietetty kävelytuokio nostaa arvosanan ysiin. Huomatkaa, etten ole edes juoksemassa käynyt.

SOI: Ayreon - Evil Devolution = Multi-instrumentalisti Arjen Lucassenin yksi helmi.