Tänään on ollut surkea päivä. Neiti on ollut hiljainen ja itkuinen. Piti keskustella kesälomasta ja siitä miten ollaan menossa ja minne. Kaikki meni kauan tosi hyvin, mutta sitten kun tuli puhe yöpymisestä, Neidistä tuli hiljainen. Ja taas se kuuluisa "Ei mikään" vaivasi. Neitiä jotenkin ahdistaa nukkua/yöpyä vieraissa paikoissa. Ja minä ajattelin päästä halvalla, kun mennään serkkuni luo yöksi. Reissu ei muutenkaan ole halpa, koska käymme Linnamäellä ja Korkeasaaressa ja yhteensä matkoihin menee jotain 300€. Minulla/meillä ei vain yksinkertaisesti ole varaa olla hotellissa yötä. Silti Neiti sanoi, että sitä ahdistaa olla yötä sellaisten ihmisten luona, joita ei tunne. Kysyin sitten, että "Ahdistaako sua meilläkin (syntymäkodissani)?". "Vähän" oli vastaus. Tuli semmoinen olo, että ahdistaakohan sitä joka paikassa minun kanssani. Meninpä sitten surkeana ja vähän kiukkuisenakin sanomaan, että "Paha mennä oikein minnekään, jos vieraat paikat ahdistaa." Neitihän tästä murtui täysin ja suuttui ja ovet paukkui ja vaikka mitä. Mutta, helvetti, mitä minä voisin tehdä?!? Yritän hullun lailla saada semmoisen loman, ettei Neitiä ahdistaisi. Sillä kuitenkin eka kesäloma neljään vuoteen. Paha tässä tehdä ja suunnitella mitään, kun toinen vastaa "en tiedä" ja "ei mikään". Perkele! ...No riita sovittiin ja mieli on nyt kohennut paremmaksi. Silti tiedän, että tämä asia vielä palaa pahentamaan päiviämme ennen loman alkua.

Eilen oli juoksukisat, josta raporttia tuonnempana. Kuitenkin olin siellä työtehtävissä ja juoksemassa jo klo 12 lähtien. Viideltä piti mennä juoksukoulun toimesta pitämään luentoa juoksutekniikasta. Neiti kysyi, että koska olen kotona. Sanoin, että seitsemän maissa. Ihmiset hiipuivat luennolle akateemisesti puoli tuntia myöhässä. Jep, meni kahdeksaan. Neiti oli tästä suutahtanut ja lähtenyt kävelemään. Koko illan oli hiljaa ja vasta sänkyyn mennessämme alkoi puhumaan. Miten helvetissä minä olisin voinut toimia? Jos siitä kerran saan palkkaa, niin tottahan mun pitää siellä loppuun asti olla. En mitenkään voi sieltä lähteä kesken pois. Se ei vaan mennyt Neidin jakeluun. Tai ehkä meni, mutta kiukutti sitä silti.

Juoksusta sen verran, että nyt meni hyvin. Palkintosijoilla, enkä antanut periksi vaikka 20 kertaa varmasti tipuin sen 10 metriä porukasta, mutta verenmaku suussa sinnittelin aina takaisin. Aika oli kohtuullinen ja esim. kuuden kilometrin väliaika oli sama kuin vappuna juostussa kuuden kilsan hölkässä kokonaisaika.

Sitten Tohtorixille ja muillekin pieni info juoksutaustastani. Aloitin juoksemisen noin 6-vuotiaana ja olen nyt juossut kohta 20 vuotta. Junnuna olin monta kertaa piirinmestari. pahimman motivaatiopulan koin noin 11-12-vuotiaana. 14-15-vuotiaana olin huippukunnossa ja juurikin 15v-sarjassa juoksin keväällä kauden kotimaisen kärkiajan 2000 metrillä. Sitten revähtikin takareisi ja siitä lähtien olen ollut hieman heikompi. Tosin sinä syksynä olisin päässyt juoksemaan junioreiden Suopmi-Ruotsi-maaotteluun maastojuoksuun. Mutta kun se reisi meni, niin ei siitä mitään tullut. Siitä lähtien kaudet on mennyt enempi-vähempi loukkaantumisten siivittäminä. Ehjää kautta ei ole ollut. Nivuset leikattiin 2002 ja se kausi meni siinä. 2004 keväällä oplin helvetin kovassa kunnossa ja testitulokset oli hyviä. Esim. maantiellä loskassa 1550metriä (=tarkka) aikaan 3,58. Mutta sittenpä tuli penikkatauti ja jalka leikattiin syksyllä. Viime vuosi meni vatsavaivojen ja pienimuotoisen masennuksen/stressin takia paskaksi. Nyt ollaan sitten yrittämässä taas hyviä tuloksia.

Tällä hetkellä olen mielestäni huono. Juoksijoiden mielestä kohtalainen. Tavallisen kansan mielestä kova. Veikkaisin, että ilman loukkaantumisia olisin tänä vuonna EM-kisapaikoista tosissaan taistelemassa. Olen kuitenkin omia unelmiani järkeistänyt ja Suomen huippu on enää tavoitteena. Mieluiten juoksen matkoja 1500-5000metriä. Maastojuoksut on kuitenkin suosikki vaikka olisi pidempikin. En tykkää radasta. Juoksisin esteitä, mutta jalat ei kestä pomppimista. Olen juossut kaksi kertaa maratonin. Virallinen tulos on 3.38 joskus 17v, mutta epävirallisesti juoksin parikymppisenä hieman alimittaisella reitillä 2.42. Nyt se menisi kaiketi samaan aikaan, mutta jos sitä pystyisin treenaamaan, pitäisin 2.30 alitusta realistisena.

Niin ja kysyä saa. Ihan mitä vaan. Valikoin mihin vastaan, mutta en kyllä yleensä pelkää kysymyksiä.

SOI:  Rage Against The Machine - Guerrilla Radio = Bändi, jolla on myös aivan hirveitä biisejä. Tämä toimii kuitenkin.