Eipä siellä lopulta siis ollutkaan sitä sydänlihastulehdusta. Onneksi näin. Se tietää sitä, että huomenna saa aloittaa kevyen hölkkäilyn. Tekee hyvää jo pelkkä ajatuskin. Tosin on mysteeri miten jalat ja kroppa suorituu siitä hommasta taas pitkän tauon jälkeen. Eikä tuosta polvestakaan tiedä yhtään mitään vielä. Vaikka kortisonia pistettiinkin, en ole yhtään päässyt sillä juoksemaan. Eli nähtäväksi jää.

Toisekseen alkava jakso on koulussa kyllä aika paska. Paljon pitkiä päiviä, liikaa ihan vääriä opettajia ja liian vähän energiaa kestää niitä. Yksi on oikein erikoisesti ärsyttänyt minua. Nainen, neljissäkymmenissä, kertoo joka ainoan esimerkin omasta perheestään. Se se sitten jaksaa ärsyttää. Vaikka pidänkin lapsista ainakin jollain tasolla, en todellakaan jaksa ihmisiä, jotka puhuvat niistä koko ajan. Se on ihan ok, jos joskus käyttää hyvänä esimerkkinä, mutta joka aiheeseen EI tarvitse löytää esimerkkiä "meidän Ristosta". Se vaan risoo. Hyvänä bonuksena tämä emäntä on iskenyt silmänsä minuun, koska olen aika jyrkkiä mielipiteitä esittänyt. Hän itse toistaa yhtenään, kuinka kaikilla on oikeus mielipiteeseen. Silti minun lausuntoihin hän on todennut: "Ei noin voi ajatella." Ja perkele, miksei voi? Juurihan teen niin. Hän antaa kaikille oikeuden itsensä ilmaisemiseen, muttei hyväksy ajatuksia, jotka sotii hänen omiaan vastaan.

Töitä on myös pakko vähentää. Ei jaksa meikäläisenkään energiamäärällä. Toista, mielekkäämpää työtä, jaksaisi vaikka kuinka paljon. Mutta toisessa pitää olla niin asialla asiakkaiden kanssa, ettei millään aivot jaksa moista painetta.

Tohtorix: älä toki ole pahoillasi. Ei minua haittaa moinen ollenkaan. Pelosta kysyessäsi herkesin miettimään, mitä sitä tosiaan sitten pelkää. Tässä tuloksia:

Tällä hetkellä:
- polvi ei kestäkään juoksua, vaan vaatii jonkun operaation
- Neidillä ei jatkukaan työt helmikuun jälkeen

Yleensä:
- Joku tauti tekee elämästäni helvetin
- Neiti jollain tapaa poistuu elämästäni
- Joku juttu kieltää minulta juoksemisen
- Öljyn loppumisen uhkia, ihmiset on tyhmiä ja tajuavat sen kuitenkin liian myöhään
- Jotain surullista omassa perheessä

Loppuun onnettomuusmeemi:

1. Missä olit kun Tšernobylin ydinonnettomuus tapahtui 26.4.1986?
Minä olin hyvin pieni poika silloin. Olin papan kanssa kotitalomme tuvassa, kun radiosta moinen kerrottiin. Isä sanoi, että yöllä oli satanut ja sade tuntui jotenkin niljakkaalta. En saanut mennä pihalle viikkoon.

2. Missä olit kun Estonia upposi 28.9.1994?
Isä tuli aamuyöstä herättämään. Kuulemma joku laiva oli uponnut Suomen lähellä. Väsyneenä kömmin katsomaan televisiolähetystä. Muistan kuinka kaverini sanoi koulussa että "Heitti sitten lautta lipat." Kyllä se pysäytti silloin. Tiivimmin olin jutussa mukana myös siksi, että suuronnettomuustutkija Kari Lehtola on äitini serkku.

3. Missä olit kun WTC romahti 11.9.2001?
Olin Kuortaneen urheiluopistolla ja salilla treenatessani radiossa naurettiin, kuinka lentokone oli osunut taloon. Pidin sitä lähinnä huvittavana. Kun palasin kämpälle illalla ei televisiosta muuta tullutkaan. Aikamoinen shokki kun näki, mitä todellisuudessa oli tapahtunut, mutta tajusin sen tosiaan vasta illalla yhdeksältä.

4. Missä olit tsunamin iskiessä 26.12.2004?
Heräilin siinä jouluiseen aamuun. Muistan vain, että oli ihan helvetin kylmä ja mummo oli meillä. Asiasta jauhettiin, ehkä vähän turhankin kanssa. Aluksi jännitti, koska perhetuttumme tyttö oli kyseisellä alueella, eikä hänestä kuulunut pariin päivään.


SOI: Testament - The Ballad = Vanhaa ja monille tuntematonta trash-metallia.