Olen hyvin harvoin hiljainen, vaitonainen. Aamullakin jaksan jutella ihmisille ja varsinkin Neidille. Kyselen ja haastan mitä milloinkin. Tänään ei jaksanut. Jostain syystä kaikki muut asiat pyörivät päässä. Työjutut, harjoittelu ja muut aivan epäoleelliset asiat. Joskus ne vaan valtaa koko mielen, eikä päästä mitään nykyhetken asiaa sinne. Neitii kuitenkin huolestui, että onko minulla kaikki hyvin ja tietenkin oletti/pelkäsi syyn olevan hänessä. Mahtoi olla pienimuotoinen muutos normaaliin kun en antanutkaan haleja ja pusuja joka kulman käänteessä. Ei aina jaksa, jumalauta, vaikka toinen näyttäisi kuinka hyvältä. Rekisteröin kyllä Neidin kauneuden ja vireyden tänä aamuna. Silti: on vähän paha mieli tai katumus kun en jaksanut olla hellä ja huolehtiva. Varsinkin kun Neidillä oli tosi hyvä päivä. Se kun ei ihan aina jaksa olla mikään Naantalin aurinko. Ei se kyllä minua haittaa, sillä kiukkumyrskyt tulevat aika pieninä annoksina. Tää nyt vaan oli tämmönen "joojoo"-päivä. Rakkaus ei kuitenkaan ole minnekään kadonnut, eikä varmasti katoakaan. Olen onnellinen, vaikken jaksakaan aina hymyillä.

Treenausrintamalla oli semmoista, että hierojan hoidossa kävin tänään. Jumankavita olikin jumissa taas pitkästä aikaa. Meinaa vähän tuosta pyöränpolkemisesta oikean polven sisäreuna ärtyä. Nyt en vedä kyllä ainuttakaan pyöräpätkää jos ei ole pakko. Tänä vuonna en jumaliste ala kyllä lopettamaan kautta ennenkuin se alkaakaan joskus toukokuussa. Nyt pysytään terveenä!!!

SOI: Eppu Normaali - Pimeyden Tango = Eput jyrääpi! Voi tuota sanoituksen neroutta. Ei junnuna ymmärtänyt, mitä nyt ymmärtää.