Onpas nuutunut olo. Koulussa on ihan helvetillisen sekavaa. Liikaa hommia ja niiden paikat vaihtelee ihan poskettoman usein. Pitkää päivää koulussa, sekä töissä. Opettajat lähtee, niitä ei kiinnosta, koska yliope on sen verran erikoinen tapaus. Suorastaan naurettavan joustamaton tyyppi. Ja nainen. Esittääkin sellaista teinityttöä vaikka on selkeästi yli 50. Pojille keimailee. Onhan sen kroppa hyvä, mutta ihan totta: ei kiinnosta! Sitten on aivan perkeleesti ryhmähommia, ja kun ne on eri opetusohjelmien kanssa ristissä, niin teepä siinä jostain yhteistä aikaa. Koulun ruokakin on paskaa. Mutta tyypit luokalla on suurimmaksi osaksi ihan kelpo tavaraa. Muutama mukava tyttö/nainen. Jätkät on ihan ok kaikki. Meille on muotoutunut semmoinen nelikko. Kaksi tyttöstä ja kaksi poikaa. Kaikki olemmme varattuja, joten mitään sellaista siinä ei ole. Vaikka tytöt ovatkin nättejä. Ja vaiston varassa katson aina epähuomiossa varsinkin toisen rintoja.

Vituttaa semmoinen itsensä nostaminen. Yksi nainen luokallamme aloittaa joka helvetin lauseen sanoilla "Minulla on tästä vuosien kokemus." Mitä sitten? Ei minua ihan totta kiinnosta ja jos kerran hän tietää kaiken, niin miksi on tullut vielä opiskelemaan. Tiedän, että kuittaan rouvalle vielä asiasta.

Juoksu toimii ihan mukavasti nyt. Tosin polvihan on edelleen kipeä, samaten oikea pohje. Alaselkäkin pikkusen tökkii. Meillä kuitenkin on ihan uskomaton treeniporukka ja hyvä yhteishenki. Ja hemmetin hyviä treenejä pidetty. Varsinkin tuonne rintarankaan saanut ihan uudella tavalla liikkuvuutta. Kunto on kova, kestäisi vain paikat. Oikeassa jalassa (siinä missä se polvikin vaivaa) on ihan julmetun paljon huonommat voimatasot kuin vasemmassa. Mikä tässä sitten vaikuttaa ja mihin? Koko hommahan voi lähteä esim. selästä. Olenkin nauranut, että akillesjänne ja selkä onkin enää semmoiset, mitkä eivät olisi juoksukauttani pilanneet. No rauhassa tässä nyt vaan.

Tunneilla olen kunnostautunut piirtämällä sarjakuvia. Oikeastaan vanha harrastus vain palasi takaisin. Olisi kiva jos niitä olisi aikaa tehdä enemmänkin. Aika humoristista meininkin Luupäät-hengessä. Kannattaa muuten tsekata moinen sarjakuva. Parempi kuin Aku Ankka.

Neidin kanssa menee taas hyvin. Se vaihtoi pillereitä ja on auttanut kyllä moneen juttuun. Sitä ei satu, se on laihtunut, ei niin kiukkuinen ja mielialatkin heittelee vähemmän. Uutta asuntoa tässä harkitaan, omistus-sellaista. Saisi sitten sen koiran. Malamuutin.

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
Twilight Guardians - Snowfall. Sepä tässä soi. Ei tuo nyt mitään uskomatonta ole, mutta tuo muistoja mieleen niiltä ajoilta kun itse aloitin bändissä soittamisen.

2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?
Ostin Porcupine Treen - Arriving Somewhere...-DVD:n. Aivan uskomaton. Kelpaa kyllä monelle vähemmän raskaastakin tykkäävälle.

3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
Katatonia Ilosaarirockissa se taisi olla. Ei ole ollut aikaa kyllä keikoille. Eikä täällä oikein käy hyviä bändejäkään. Mua mitkään Stellat ja Tik Takit innosta.

4. Mistä musiikista et pidä?
Popista. Yleensä kaikki, mitä tulee jostain Kissiltä ja NRJ:ltä on ihan persettä. Alkaa kurkkua kuivaamaan kun semmoista kuuntelee. Kyllä joku Ultra Brakin aika paskaa on.

5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?
Jaa. Ainahan sitä voi väittää, että paljastaa. Hyllyssä on progea joka lähtöön, niin sopiihan siihen järjestelmällisen minäni elämä kuin nenä päähän. Taas toisaalta se musiikki on aika raskasta, joka taas sopii urheiluminääni. Joku taas voisi pitää minua ihan hevarina. En tiedä. Ehkä minä itse löydän siitä yhtäläisyyksiä, mutta tuskin monikaan, joka minut näkee ja aika hyvin esim. koulussakin tuntee uskoisi minun kuuntelevan jotain Opethia.

SOI: U96 - Heaven = Minun nuoruus, Pohjanmaan diskot, tyttöjen pakarat, max. 3 kaljaa. Kaikki oli niin vallatonta.