Perjantai-ilta. Vähän vodkaa Pepsin seassa. Hyvin vähän vain. Se rentouttaa. Lepoa urheilusta tämä päivä. Neiti on töissä ja minä katson GP-kisaa. Ihan hyvä ilta. Polvi vain hieman kipeä. Häiritsee mieltä. Päivitetään huomenna tilanne. Maanantaina kuitenkin olisi kisa edessä, joten mieluummin jättää pois tästä huomisenkin. Ei se mitään vakavaa ole, mutta kaikki kivut ärsyttävät.

Syksy ja koulu lähestyy. En ole vielä oikein sisäistänyt asiaa. Varmaan taas samalla rentoudella tuonnekin kouluun. En ole koskaan koulusta turhia stressaillut. Miksi pitäisi?  Tosin on jo vähän tasokkaampi koulu, että pitää ottaa asiallisesti ainakin tärkeimmät aineet. Ja nyt ensimmäistä kertaa saan asua kotona koulua käydessäni. Ei tarvitse kuluttaa mitään väsynyttä asuntolapunkkaa.

Jotenkin ei nyt elämässä tapahdu mitään. Tai tapahtuu paljon hyvää. Mutta se ei ole kirjoituksellisesti ihmeellistä. Töitä, hyviä juoksuja, leppoista elämää Neidin kanssa, paljon mielekästä tekemistä. Ei nyt vaan löydy mitään sen ihmeellisempää kirjoitettavaa. Tuli tuossa kuitenkin yksi ilta stressattua punkista joka minussa oli kiinni. Aamulla se olikin muuttunut polvisuojasta tulleeksi naarmuksi. Ja niinkuin minä jo olin valmistautunut borrelioosiin ja aivohalvaukseen ja vaikka mihin.

Juoksu kulkee nyt pelottavan hyvin. Harmi vaan, että kausi alkaa loppumaan kesken. Saattaa olla, että jossain syksyn maastokisoissa ja maantieväännöissä kuitenkin tulisi vielä menestystä. Yritän nyt pähkäillä miten saisin paikat kestämään talven yli ja samalla kunnon nousemaan. Saan kyllä jommankumman varmasti, mutta mites molemmat?

SOI: Sonata Arctica - Wolf & Raven = Tuttuja poikia. Ei nyt mikään loistobiisi, mutta...