Tohtorix pysäytti minut taas. Mitä minä oikein meinaan? Minkä takia tarvon täällä pelon ja epäluulon harmaassa puurossa? Menee koko elämä ohi ja tulee vielä hankittua jotain aitoa sairautta tällä vatvomisella. Eihän se perkele helppoa ole. Olla nimittäin huolestumatta. Mutta jos pelkään jotain julmettua sairautta ennen kuin sitä onkaan, niin saatta käydä, että kuolen ihan terveenä kompastuttuani kiveen. Kertokaa keinoja millä tästä pelosta pääsee eroon? En ala napsimaan mitään lääkkeitä ja tiedän, että liikunta auttaa...

Menee ihan metsään kun kaikki on täydellistä ja teen siitä ihan paskaa!

Pitäis kirjoittaa kirja. Jostain ihan muusta kyllä. Tekis vaan mieli kirjoittaa joku tarina. Juttu. Vaikka nettiin. Joku mitä vois kirjoittaa vaikka luvun kerrallaan. En tiedä tulisiko siitä mitään tai tykkäisikö siitä kukaan, mutta lukeehan tätä blogiakin joku. Niin.

SOI: Anastacia - Sick And Tired = Niinpä.