Onko oikeus murehtia juttuja, jotka ei ole edes huonosti? Voida pahoin ja olla vihainen omalle kropalleen ja mielelleen? Vaikka jollakin menee oikeasti TODELLA huonosti. Ei ole rahaa, töitä, rakkautta, oikeata terveyttä...

Nyt ei taas ole mitään muita oireita kun tuota pistelyä tai mitenkähän sitä nyt kuvailisi; ihon herkyyttä. Jotenkin tavallaan on semmonen tunnoton, mutta silti kaikki pienikin kosketus tuntuu kivulta. Ja silti ei tunnu... Eilen oli kädessäkin jotain ihottumaa. JUMALISTE, stressaanko itselleni tässä ihottumankin vielä?

Harmittaa Neidinkin puolesta tuo stressaaminen. Pelottaa, että jos se luulee minua ihan hulluksi. Että tulen tästä koko ajan hullummaksi. Mitä ihmiset tekisitte tai olette tehneet vastaavassa tilanteessa? Ei ole rahaa käydä koko ajan jossain tutkimuksissa, eikä se taida mitään auttaakaan. Pitää mennä varmaan jonnekin hypnoosiin...

Salitreeni kyllä hieman auttaa oloon. Aika paljonkin. Toisaalta kaikki aika minkä ajattelen jotain muuta taitaa olla vallan hyvää... Typerää, että mietin asiaa vaikka se ei ollenkaan paranna mielialaa. Pääsisipä taas juoksemaan. Liian kylmä, keuhkot jäätyy.

Eilen olisi tullut huippuelokuva: Kuningas elää! ...muttei millään jaksanut valvoa koko elokuvan kestoa. Neiti on liian mukavan tuntuinen ----> väkisin nukahtaa!=)

Ostin pari uutta levyä: Devin Townsendin Synchestran ja Porcupine Treen Signifyn. Devin Townsendissa näen jotain samaa kuin itsessäni. Tai jotenkin tuntuu sopivan sekavalta kaverilta. Sehän on ollut mielisairaalassa, koska halusi tehdä jostain levystä täydellisen, eikä sitten ihan onnistunut mielestään. Levy kuulosti paremmalta kuin edellinen. Tosin vasta kerran kuunnellut. Porcupine Tree-Levy onkin jo vanha tuttu, mutta nyt vasta omaksi sain. Yömusiikkia ja autolla-ajo musiikkia. Vimosen päälle.

SOI: Uriah Heep - Look At Yourself = Tulee mieleen lukion päätösvuosi ja mökkireissu, jossa kaikki meni päin persettä. Uskomatonta agressiota!